Toinen kummallinen asia, jonka huomasin oli käynti kampaajalla. Varasin heti Suomeen tultuani ajan kampaajalle, sillä edellisestä kerrasta oli jo liian kauan. New Yorkissa nimittäin leikkuu ja värjäys maksaa halvimmillaan 250€. Kun lähdin kampaajalta ja kiittelin häntä värjäyksestä, minulle tuli outo tunne. Tuntui kuin olisin tehnyt jotain väärin ja loukannut kampaajan tunteita.. Tunti kuin lähtisin kampaajalta väärin ja olisin unohtanut jotain. Mietin hetken, että oliko oikeasti niin, ettei Suomessa kampaajaa tai tarjoilijaa tipata. Tippauskulttuuri oli jäänyt itselleni liian hyvin mieleen, että tipin jättäminen ei olisi tuntunut oikealta. Vaikkei siinä mitään väärää olisikaan ollut, mutta ehkä kampaajani olisi katsonut minua pariin kertaa, että yritänkö häneltä jotain ostaa vielä...
Nyt on ensimmäinen viikko takana Suomessa. Olen kerinnyt asumaan hetken uudessa kodissani Tampereella, tavannut rakkaita ystäviäni Jyväskylässä sekä viettänyt aikaa perheeni kanssa. Tänä viikonloppuna matkustan taas takaisin Tampereelle ja pidämme pienet tupaantulijaiskahvittelut sukulaisten kesken. Olen jo innoissani mitä tekisin, sillä voin taas päästää itseni valloileen herkkujen sekaan! New yorkissa minulla ei ollut tehosekoittimia eikä vatkaimia, joilla olisin voinut kovin monimutkaisia herkkuja tehdä.. Nyt kuitenkin siihen on taas mahdollisuus puolen vuoden jälkeen. Matkani jälkeen olen alkanut arvostamaan todella pieniä asioita, kuten omaa blenderiäni, haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti