East Hampton

Olen asunut New Yorkissa jo kolme kuukautta. Kolme kuukautta olen aktiivisesti tutustunut kaupunkiin ja sen tuomiin lukemattomiin mahdollisuuksiin ja uusiin kohteisiin.  Nyt tuli se hetki pysähtyä nauttimaan rauhallisuudesta ja olla ihan yksin omien ajatuksien kanssa.

Otin lauantaiaamuna junan East Hamptonille. Hamptonit ovat kuuluisia julkkisten kesälomapaikkana. Hamptoneille julkimot tulevat rauhoittumaan ja nauttimaan kauniista kesästä New Yorkissa. Kesällä Hamptoneilla on todella paljon ihmisiä, varsinkin 4. heinäkuuta, kun jenkit juhlivat heidän itsenäisyyspäivää. Saavuin perille keskipäivällä ja alotin matkani kierrellen kauppoja. Syksy on Hamptoneilla huomattavasti hiljaisempaa aikaa ja tämä näkyi kaduilla sillä, osa kaupoista avaa ovensa uudelleen vasta ensi kesänä. East Hamptonissa on kolme kauppakatua; Main Street, Newton Lane ja Park Place. Kaupat ovat erittäin upeita, niin ulkoa kuin sisältäkin. Jokainen kauppa on omassa pienessä mökissään tai rakennettu kauniiden linnojen sisään. Täällä silmä lepää.

Kaupoissa kiertelyn jälkeen lähdin kävelemään asuinalueiden halki ja olo oli kuin olisi mummolassa Suomessa. Hamptonit ovat todella "landella" ja selvästi vain kesäsin täynnä elämää. Omaan mielentilaani sopi oikein hyvin matkustaminen hiljaisempana aikana. Tiet olivat todella rauhallisia ja talot olivat suuria sekä niiden pihamaat upeita. Keskusta muistutti mielestäni hyvin paljon Lontoota, kun taas asuinalueet olivat todella eurooppalaisen oloisia.

Fiilistelin kaunista kaupunkia ja tein muutaman onnenhypynkin matkalla merenrantaan. Oli ihana päästä kävelemään pitkästä aikaa pienellä kävelypolulla, jossa tennareideni askeleetkin kuulosti todella kovalta, sillä ulkona oli niin hiljaista. Ainoat äänet mitä kuulin oli lintujen viserrys, sekä oravien rapistelu puissa. En ole niinkään ranta-ihminen enkä yleensä pidä rantalomista. Nyt kuitenkin rannalle päästyäni oli aivan ihanaa ja sielu sai levätä aaltojen huminasta. Oli mukava katsella loputonta merta ja miettiä meren toisessa päässä sijaitsevaa Eurooppaa.

Pitkän fiilistelyni jälkeen jatkoin matkaani kohti East Hamptonin museota. Museossa oli näyttelyn avajaiset. Tarjolla oli juustoja, viiniä sekä muita herkkuja. Näyttelyn taideteokset olivat öljyväri maalauksia, jotka oli maalattu East Hamptonista sekä Manhattanilta. 

Museokierroksen jälkeen oli aika palata takaisin kotiin. Kävelin vielä kerran kodikkaiden kauppojen ohi ja kävin hakemassa kaupasta eväät kotimatkalleni. Kotimatkalla mietin kuinka onnellinen olen, kun saan tehdä harjoittelua maailman parhaassa työpaikassa ja samanaikaisesti asua näin hienossa kaupungissa. Tässä kaupungissa yksi parhaista asioista on myös se, että vaikka kaupunki on suuri ja täynnä hälinää, voi aina ottaa päivän kestävän getawayn viereiseen kaupunkiin. Manhattanilta pääsee kätevästi junalla moneen kauniiseen kaupunkiin. Kun poikaystäväni saapuu New Yorkiin on meillä suunnitelmissa käydä myös toisessa pikkukaupungissa upstate New Yorkissa.

City full of life

New Yorkissa asuessani olen alkanut arvostamaan kotimaatani Suomea entistä enemmän. Pitää lähteä kauas, huomatakseen miten hyvin meillä monet asiat ovat. Suomessa on puhdasta, luonto on meidän rikkautemme ja palvelut toimivat. Meillä kodittomuus ei ole suurimpia pelon aiheita, sillä yhteiskunta auttaa jokaista. Meillä on aina joku, joka pitää meistä huolta, jos emme itse pysty siihen. Suomessa arvostan korkeatasoista terveydenhuoltoamme ja lääkärikäynti ei tyhjennä kukkaroasi kuin muutaman kympin. Suomessa on myös turvallista perustaa perhe ja lapset voivat vapaasti leikkiä keskenään ulkona.

Näin suureen kaupunkiin mahtuu monenlaista kulkijaa. Kuljen joka aamu töihin useiden kodittomien ohi. Suurin osa heistä on nuoria, jotka ovat jääneet yksin suureen maailmaan. Enkä yhtään ihmettele, sillä tässä kaupungissa ei pärjää ilman työtä ja rahaa. Vuokrat ovat mm. Telegraph lehden mukaan neljänneksi korkeimmat koko maailmassa. Jos menet käymään lääkärillä, he laskuttavat suuria summia, vaikka he eivät edes antaisi diagnoosia. Aamu-uutisissa näkyy päivittäin vähintään kolme uutta uutista, kun joku on surmattu tai on sattunut suuri katastrofi jossainpäin Yhdysvaltoja. Täällä uutiset ovat "viihdyttävää" tosi-tv:tä.

Vaikka olen oppinut arvostamaan Suomea kotimaanani, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi asua unelmieni kaupungissa. Pitkäaikainen haaveeni New Yorkissa asumisesta on toteutunut. Tässä eläväisessä kaupungissa on jokaiselle päivälle tapahtumia, johon voisi osallistua. New Yorkissa ei tarvitse koskaan kulkea yksin, vaan aina on seurana satoja muita ihmisiä. Rakastan Suomen neljää vuoden aikaa ja olen niin onnellinen, että saan kokea kaikki vuodenajat myös täällä. Rakastan New Yorkin syksyä, räikeän oranssit puiden lehdet tuovat niin upeita väriläiskiä tänne betoniviidakon keskelle ja mikä sen parempaa, kuin mennä työpäivän jälkeen rentoutumaan kauniiseen Central Parkiin tai johonkin kodikkaaseen kahvilaan kupilliselle kaakaota. Odotan kovasti myös New Yorkin talvea, kun kaupat täyttyvät joulukoristeista ja tunnelma on uskomaton. Joulun aikaan New Yorkin yksi suurimmista tapahtumista on Rockefellerin joulukuusen avajaiset. Ihana päästä ostamaan lähimmäisilleni joululahjoja ja ehkä myös muutama lahja itselleni. Kaupunkiin muodostuu omat suosikki ravintolat ja kahvilat, mutta kulman takana on aina jotain uutta. Ikinä ei ole nähnyt koko New Yorkia, sillä koko ajan syntyy uusia kauppoja ja kahviloita. Rakastan tätä kaupunkia!

BeautyCon

Viime viikolla New Yorkissa järjestettiin ComicCon-tapahtuma. BeautyCon on samalla idealla kehitetty kauneudenhoitotapahtuma. Muita samantyylisiä tapahtumia New Yorkissa on ainakin VidCon, missä on kerääntynyt youtubettajia ympäri maailmaa messuille, missä on mm. fanitapaamisia. BeautyConiin oli myös tullut suuri määrä YouTubettajia, mm. Fleur De Force, Meghan Rienks, Lo Bosworth.

Beautycon järjestettiin Etelä-satamassa isossa hallissa. Saavuin jonoon kello 11.30. Jonotin pari tuntia ja olin niin kylmissäni, sillä merituuli oli jäätävä. Halli oli täynnä muitakin meikkihulluja ja youtubettajia. Jokaiselle pisteelle oli todella pitkät jonot ja ihmiset olivat todella epäystävällisiä ja tönivät jonojen läpi anteeksi pyytelemättä.

Tapahtumasta sai todella paljon ilmaisia ihonhoito- ja meikkituotteita. Messuilta sai myös meikkejä ja tuotteita alennettuun hintaan mm. kaikki Tangle Teezerit olivat 10 dollaria ja Tarten meikit puoleen hintaan. Parhaimmat ilmaistuotteet olivat ehdottomasti Proactivella ja QVC:llä. Proactivella sai osallistua peliin, jossa jokainen osallistuja voitti jotain. Palkintoina oli mm. ihonpuhdistusharja, puhdistus settejä ja rasvoja. Itse osallistuin kyseiseen kilpailuun kaksi kertaa ja voitin molemmilla kerroilla meikkipyyhkeitä. Harmitti todella paljon kun kerta toisensa jälkeen onneni osui samaan tuotteeseen. QVC kauppa tarjosi kymmeniä puhdistus tuotteita ja meikkejä ilmasiksi. Heiltä kerääntyi suurin osa tuotteistani.

Suuri unelmani toteutui ja tapasin youtubettajan Fleur De Forcen. Hän tekee videopäiväkirjoja, meikkiopastuksia ja muita opastus videoita YouTubeen. Olen ihaillut Fleuria jo viiden vuoden ajan. Tapasin myös toisen ihanan tubettajan, Meghan Rienksn. Meghan tekee erittäin hauskoja kauneus ja ruuanlaitto videoita. Hänellä on hyvä huumorintaju ja hän saa katsojat nauramaan.

Loppuun laitan kuvia tapahtumasta, sillä kuvathan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Meghan Rienks

Maddi Bragg, Fleur De Force, Teala Dunn, Meg Deangelis, Gabriella Demartino & Niki Demartino

Sprinkle of Glitter 

Teala Dunn

Soulcyclemania ja warehouse sale

Selviydyttyäni Soulcycle pyöräilytunnilta näin pukuhuoneen seinässä ilmoituksen käynnissä olevasta Soulcycle ostostapahtumasta. Paikka oli aivan salin lähellä, joten päätin mennä katsomaan valikoiman. Chelseassa sijaitsevaan isoon halliin oli järjestetty viikon kestävä alennusmyynti tapahtuma, jossa myytiin Soulcycle vaatteita suurin alennuksin. Olin jo aiemmin lukenut tapahtumasta, mutta en ollut ehtinyt käymään paikan päällä viikolla. Ajattelin, että koska oli sunnuntai ja tapahtuman viimeinen päivä, valikoima olisi todennäköisesti suppea. Toisin kuitenkin kävi. Juttelin hyvän ystäväni kanssa videopuhelua Suomesta samalla kun pengoin isoja laatikoita, jotka olivat täynnä toinen toistaan ihanempia vaatteita. Oli hauska katsella yhdessä vaatteita, kun kaveri kertoo jos videokuvassa näkyy joku ihana paita, jota voisin sovittaa!

Sunnuntai oli itseasiassa paras päivä tulla kyseiseen tapahtumaan, koska tuotteet myyntiin loppuun huippuhinnoin. Tottakai parhaat tuotteet olivat jo loppuneet, kuten ihanat hupparit ja urheiluliivit. Löysin kuitenkin paljon mukavia vaatteita, joten se ei haitannut. Soulcyclen vaatteet ovat suurimmalta osin Niken tai Lululemonin vaatteita, joihin on teetetty Soulcyclen logo tai muu heidän lausahdus.

Vaatteiden hinnat olivat kohallaan. Kaikki housut olivat 25 dollaria, shortsit ja paidat 15 dollaria. Tavaratalosta ostettuna Niken housut ovat 100 euroa, joten 75% alennus oli erittäin tuntuva. Mukaani tarttui muutama paita, shortsit ja housut.

Ihmiset ovat ainakin New Yorkissa aivan hullaantunut Soulcycleen niin paljon, että haluavat heidän tunneillaan käyttää vain heidän omia vaatteita. Kun olin ensimmäisellä pyöräilytunnillani, niin lähes jokaisella oli Soulcyclen urheilupaita vähintään. Mietin, että miten heillä on jokaisella varaa ostaa 70 dollarin urheilupaita, joka on periaatteessa normaali puuvillapaita, jossa on vain mainos Soulcyclesta. Ehkä hekin olivat ostaneet paidat ja housut kyseisestä alennusmyynti tapahtumasta.

Unelmien pyöräilytunti

Uskomatonta! Kyllä jenkit osaa tehdä tehokkaita pyöräilytunteja!

Viikonloppuna uskaltauduin kauan haaveilemalleni pyöräilytunnille Soulcycle kuntokeskukseen. Kyseessä on kuntokeskus, jonka tarjonnassa on vain pyöräilytunteja, jotka keskittyvät koko kroppaan. Yksi pyöräilytunti maksaa 36 dollaria, 5h/165 dollaria ja 10h/320 dollaria. Harmikseni kuntosalille ei ole mahdollista ostaa jäsenyyttä, vaan jokaisesta tunnista on maksettava erikseen. Suurin mahdollinen paketti on 50 tuntia eli 3 500 dollaria. Oma opiskelijabudjettini ei ehkä veny tuohon summaan.

Ensimmäinen tunti on vain 20 dollaria ja koska Soulcycle on ollut jo pitkään omalla haavelistallani, päätin lähteä kokeilemaan tuntia nyt viikonloppuna. Soulcycle on tehnyt konseptista erittäin onnistuneen, sillä jokainen voi itse valita kenet haluaa ohjaajakseen. Ohjaajia on New Yorkin saleilla kymmeniä, joista voi valita mieluisimman itselle. Omat kriteerini ohjaajan suhteen olivat: nainen, inspiroiva ulkonäkö, jolla on asenne kunnossa sekä musiikkimaku kohdallaan.  Täydellinen match löytyi ja seuraavaksi juoksinkin metroon ja matka kohti downtownia.

Saavuin salille, jossa minut otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Kaikki halusivat auttaa minua vaikka paikalla oli kova häslinki, sillä monta tuntia alkoi yhtäaikaa. Joka tapauksessa, sain erittäin hyvää palvelua. Minua ohjeistettiin valitsemaan itselleni sopivat kengät, jotka sali tarjosi. Pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään oikeita pyöräilykenkiä ja rakastuin. Ylhäältä respasta minut ohjattiin alakertaan tunnille, jossa oli kauniisti kynttilöillä valaistu pyöräilysali. Kuvista ei välttämättä näe tunnelmaa, sillä yritin saada kuvista mahdollisimman selkeitä, jotta syntyy selkeä kuva teille lukijoille salista. Pyörän säätämisessä, kenkien kiinni laitossa ja ohjeistuksessa minua auttoi ohjaaja ennen tunnin alkua. Tässä vaiheessa olin erittäin innoissani, kaikki oli mennyt niin hienosti jo ennen tunnin alkua, tietämättäni mitä oli vielä tulossa.

Justin Bieberin What Do You Mean? -kappale alkoi pauhata kovaan tahtiin. Pääsin heti erittäin hyvään fiilikseen! Ohjaaja huutaa edestä: "Tap it back!". Olin aivan pöljänä, että mitä? Tap it back tarkoitti liikettä, jossa pyöräillään kovaa, mutta tasaista vauhtia ja samalla tehdään jalkakyykkyjä eli kosketetaan pyllyllä penkkiä monta kertaa peräkkäin. Pyöräilyyn yhdistelimme myöhemmin mm. punnerruksia eri leveyksillä, yhden käden pyöräilyä, kiihdytyksiä, ja raskasta polkemista. Noin puolessa välissä otimme penkkiemme alta käsipainot ja aloimme treenaamaan olkapäitä, ojentajia ja hauiksia. Tuntiin kuului myös venyttelyä pyörän päällä. Tämä ei siis ollut vain tavallinen pyöräilytunti. Tunnin jälkeen käteni ja jalkani olivat aivan voimattomat! Tässä vielä fiiliskuva ennen tuntia ja tunnin jälkeen. Fiilis on pysynyt yhtä hyvänä ja jopa tullut parempi fiilis. Tunnilla hiki lensi niin kovaa ettei ole ennen lentänyt! Kannattaa myös olla silmät terävinä, sillä Soulcycle tunneilla käy useat julkkiksetkin, mm. Katie Holms, Demi Lovato, Lady Gaga, Christina Perri, Selena Gomez, Lena Dunham, Kelly Ripa, Vanessa Hudgens ja Oprah  muutama mainitakseni :D.

Soulcycle tunteja suosittelen kaikille, jotka käytte matkalla Yhdysvalloissa! Mikä sen parempaa kun tehdä hullu treeni heti aamulla ja herkutella loppu päivä. En kehuisi tätä tuntia näin paljon, jos en olisi oikeasti aivan koukussa! Erityisesti voin suositella ohjaajaani Johannaa, joka ohjaa Soulcycle tunteja lähes päivittäin. Myös Isossa Britanniassa on yritys nimeltä Psycle ja ymmärtääkseni he vetävät samantyylisiä tunteja. Jos et siis ole tulossa Jenkkeihin vielä hetkeen, mene ihmeessä kokeilemaan Psyclen tunteja! Ennen kun osallistut näille pyöräilytunneille, suosittelen käymään ohjaajasi kanssa tekniikat läpi, sillä näillä tunneilla on helppo rikkoa itsensä. Keskittyminen ei ole joka liikkeessä sata prosenttisesti pyöräilyssä. Suosittelen myös käymään monella cycling tunnilla ennen Psycle tai Soulcycle tunnille osallistumista.

Varautukaa ettette jää koukkuun, sillä se voi käydä kalliiksi!

Chinatown + kampaamo?

Viime talvena leikkasin itselleni long bob -hiusmallin eli pitkän polkkatukan. Mielestäni pitkä polkkatukka tuo kasvojeni piirteitä paremmin esiin. Olen myös erittäin laiska laittamaan hiuksiani, joten polkkatukka on huomattavasti helpompi pitää siistinä. Yleensä pitkät hiukseni vain roikkuvat kasvoillani enkä kerkeä aamulla edes suoristamaan niitä, vaan turvaudun lähes joka aamu poninhäntään. Täällä ollessani tajusin, että edellisestä hiustenleikkuusta on vierähtänyt jo kymmenen kuukautta. Kyllä, kymmenen kuukautta. Järkyttävää. Katsoin siis Yelp nimiseltä sivustolta halvan kampaamon, joka oli saanut parhaat arvostelut.

Yelp sivusto on suurkaupungeissa erittäin kätevä. Sivustolla asiakkaat voivat kirjoittaa omia mielipiteitään ja kokemuksiaan palveluntarjoajista. Yelpin kautta voi helposti rajata hakutulokset esimerkiksi vain keskustan alueelle. Yelpin käyttäjät voivat myös lisätä valokuvia esimerkiksi kampaamon Yelp sivulla heidän valmiista kampauksistaan. Mian Tian Singin Yelp sivustolla oli upeita kampauksia tehty föönillä (blow out), joten päädyin valitsemaan tämän kampaamon.

Kampaamo sijaitsi Chinatownissa, eli kaikki alueen palvelut ovat kiinaksi. Alueella ei ole kovin puhdasta vaan tien varsilla on paljon roskia ja ruuantähteitä. Kampaamon etuovella oli iso kyltti, joka osoitti jyrkkiin ja kapeisiin portaisiin. Astuin reippaasti portaat ylös ja kerroin vastaanotossa että haluan leikata hiukseni. Minut osoitettiin sohvalle odottamaan ja viiden minuutin päästä minulle oli vapautunut kampaaja. Kampaamosta ei ollut mikään luksus kampaamo vaan erittäin.. sanoisinko, kiinalainen.

Minut otti vastaan pieni kiinalainen rouva, joka asetteli olkapäilleni pyyhkeen ja kelmun. Mietin hetken, että ei kai hän tuosta vaan ala hiuksiani leikkaamaan. No, ei onneksi. Hän otti öljyä kämmeniinsä ja antoi minulle kymmenen minuutin rentouttavan niskahieronnan. Hieronnan jälkeen nainen hävisi tietämättömiin. Hetken päästä hän tuli takaisin shampoota toisessa kädessään ja shampoo pullo toisessa. Tässä vaiheessa ilmeeni olisi ollut näkemisen arvoinen. Hän iski kourallisen shampoota kuiviin hiuksiini, shampoo pullosta lorauksen vettä päälle ja alkoi pesemään hiuksiani. Istuin kampaamon tuolissa edelleen ja kiinalainen rouva pesi samalla hiuksiani ja hieroi päätäni.

Hiustenpesun jälkeen nainen taas hävisi ja kertoi, että minun on odotettava hetki. Hetken päästä nuori mies otti vastaan. Kerroin hänelle, että haluan leikata hiukseni olkapäille ja hän alkoi samantien leikkaamaan latvojani. Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun hän oli jo leikannut ja kuivanut hiukseni.

Tämä kampaamo kokemukseni oli ehkä elämäni nopein ja pelokkain. En uskalla täällä ottaa väriä hiuksiini, sillä en ole nähnyt montaa luonnollisesti vaaleahiuksista naista kadulla. Uskon, että he eivät käytä yhtä laadukkaita vaaleita värejä kuin Suomessa, vaan värjäyksellä saavat tukkani poltettua tai muuten pilattua. Mutta kampaamo oli erittäin halpa verrattuna suomalaisiin kampaamoihin. Ja lopputulos oli onnistunut, vaikkei tehtävä kovin vaikea ollutkaan.