New York Film Festival

The Walk Film Premiere

Sain erittäin upean tilaisuuden olla avecina New York Film Festivaalien avajaisissa. Ensimmäisenä elokuvana festivaaleilla näytettiin Robert Zemeckis:n kirjoittama The Walk. The Walk kertoo miehestä nimeltä Philippe Petit, jonka intohimona on nuoralla kävely. Hän haluaa päästä kävelemään nuoralla 1974 vuonna rakentuvien twin towerien välissä. Elokuvan päähenkilöstä on tehty myös dokumentti nimeltä Man on Wire.

Elokuva oli osittain hieman surullinen, sillä 9/11:stä ei ole kauaa aikaa ja elokuva keskittyy juuri WTC tornien rakentamiseen. Elokuva oli erittäin hienosti tehty, sillä tapahtumat sijoittuivat 1970-luvulle ja elokuvaan oli saatu luotua rakennuksia, mitä ei ole enää olemassa.

Olin avecina ystävälleni, joka työskentelee New Yorkissa elokuva-alalla. Aluksi saavuimme Lincoln Centerin ravintolaan, jossa meille oli varattu pöytä Joseph Gordon-Levittin pöydän vierestä. Pääsin vaihtamaan hymyjä myös hänen kanssaan. Ihanaa! Ravintolassa oli tarjolla oli buffet, sekä alkupaloja ja jälkiruokaa, joita tarjoitiin jatkuvasti pöytiin lisää. Olo oli kuin kuninkaallisella, sillä kun viinilasista otti kulauksen, oli lasia jo täyttämässä joku tarjoilijoista. Myös kaduilla ihmisten päät kääntyivät jatkuvasti, sillä minulla oli pitkä punainen iltapuku.

Elokuva näytettiin Lincoln Centerissä yhdessä heidän hienoista elokuvateattereistaan. Ennen elokuvaa puheita piti mm. Film Societyn toimitusjohtaja, Lincols Centerin johtaja sekä elokuvan käsikirjoittaja Robert Zemeckis. Käsikirjoittaja kutsui myös elokuvan päähenkilöt lavalle ennen elokuvan alkamista. Elokuvan jälkeen spottivalot kohdistuivat taas näyttelijöihin, jotka kiittivät yleisöä suurin aploodein. Paikalla oli myös ranskalainen Philippe Petit kenestä elokuva on tehty.

Elokuvan jälkeen vuorossa oli jatkot. Jatkot olivat Central Parkin Tavern on the Green ravintolassa. Paikalle päästiin hassujen sattumien kautta takaovesta kaikkien jonojen ohitse mustalla isolla maasturi autolla. Olo oli taas kuin jollain tärkeämmälläkin ihmisellä. Tarjolla oli taas juomia ja ruokia, niin ettei varmasti kukaan jäänyt nälkäiseksi.

New York film festival oli kokemuksenaan ikimuistoinen ja upea. Luultavasti tämmöiseen tilaisuukseen ja punaiselle matolle pääsee vain kerran elämässä.

Nordic Food Festival

@Scandic Haymarket Square

Tänään käytiin töiden jälkeen katsomassa mitä Nordic Food Festivaaleilla oli tarjota Suomi päivänä. Etukäteen netistä katsoin, että paikalla on ainakin tv:stäkin tuttu Kari Aihinen. Kari työskentelee Helsingissä todella kuuluisassa Savoy-ravintolassa ja on ollut muun muassa Kaappaus Keittiössä televisiosarjassa.

Saavuimme 'festareille' seitsemän aikoihin ja samaan aikaan oltiin aloittelemassa varsinaista tapahtumaa High Fly Finnish Cuisine. Kari Aihinen saapui New Yorkiin Finnairin yhteistyökumppanina ja tilaisuudessa he tarjoilivat samaa ruokaa mitä he ovat tehneet Finnairin businessluokan matkustajille. Mielestäni hieno idea. Sainhan minä hänen kanssa kuvankin räpsästyä. Jee!

Itse festareilla oli tarjolla Fika kahvilan tarjoamia nykiläisiä kanelipullia sekä kalatacoja, ruotsalaista siideriä, suomalaista suklaata ja lakritsia. Kyllä muuten suklaa maistui hyvältä parin kuukauden jälkeen. Varsinkin, koska on syönyt vain amerikkalaista suklaata, jota ei voi edes verrata suomalaiseen suklaaseen. Paikalla oli myös yhteistyökumppanit Four Sigma Foods ja Lumene. Nyt selvisi sekin, että Four Sigma Foodsin sieniteetä saa ostettua myös New Yorkista, monestakin paikkaa.

Alueelle oli myös rakennettu pieni huone, jossa oli esimerkki Scandicin tulevan hotellin hotellihuoneesta. Huone näytti niin ihanalle, että olisin mielelläni jäänyt sinne nukkumaan.. Hienoa, että pohjoismaalaiset hotelliketjutkin levittäytyvät maailmalle, jossa on paljon kysyntää.

Ihana Suomi-ilta päättyikin thaimaalaiseen ruokaan muiden harjoittelijoiden kanssa. Huomenna onkin tiedossa erittäin jännittävä ilta, nimittäin ensimmäinen päiväni punaisella matolla suurien näyttelijöiden seurassa. Siitä enemmän seuraavassa tekstissä.

Bryant Park Yoga

@Bryant Park

Tajusin yhtäkkiä tänään illalla, etten ole julkaissut tällä viikolla kuin yhden julkaisun. Olen ollut koko viikon todella väsynyt viikonlopun muuton takia. Muutin siis viime viikonloppuna yläkerrassani sijaitsevaan toiseen asuntoon. Vaihdan kuitenkin takaisin edelliseen asuntooni lokakuun alussa. New Yorkissa asumisolot eivät ole kovin yleelliset. Ihmiset asuvat todella pienissä taloissa ja asunnoissa majoittuu useimmiten niin monta ihmistä kuin sänkyjä on. Tämän hetkisessä asunnossani asuu minun lisäkseni kaksi muuta leidiä. Asunto oli aluksi niin suuressa pölyssä, että luulin saavani täällä astmakohtauksen (Minulla ei ole koskaan ollut astmaa). Pölyn määrä oli maailman kamalin. Imurointiin meni kaksi tuntia valehtelematta, koska matot olivat niin karvan ja pölyn peitossa. Kukaan ei varmasti ollut vuoteen imuroinut täällä kunnolla. Nyt kun pöly on laskeutunut eikä leijaile ympäriinsä, on täälläkin helpompi hengittää. Pienestä alku järkytyksestä on siis selvitty vihdoin.

Kävimme viime viikolla kahden työkaverini kanssa Bryant Parkissa joogaamassa. Kuten huomaatte, olen aivan hullaantunut joogaan, eikä ihme. Tämän kauhean hälinän ja kiireen keskellä on ihan hyvä päästä kerran viikossa rauhoittumaan kunnolla. Bryant Parkissa järjestetään joka kesä ilmainen jooga tapahtuma. Tänä vuonna joogaa järjestetään tiistai aamuisin ja torstai iltaisin. Tarkemmat aikataulut löydät täältä. 

Mielestäni Bryant Parkin tapahtuma oli todella hieno kokemuksena. Keskellä kaupunkia ruuhkaisimpaan aikaan, monta sataa ihmistä kerääntyy Manhattanin kirjaston viereiseen puistoon rauhoittumaan. Minusta on aivan ihanaa päästä olemaan luonnon keskellä. Suomesta kaipaan eniten kunnon metsää ja metsäpolkua, johon ei kuulu minkäänlaista liikenteen ääntä. Olen huomannut, että näin kauas täytyy tulla ennen kuin oppii arvostamaan omaa kotimaataan tarpeeksi paljon. Täällä olen oppinut arvostamaan Suomea erittäin paljon ja tahdonkin jatkossa enemmän matkustella Suomen ja Euroopan sisällä. 

Miten tämä juttu lähti nyt näin sivuraiteille? Joka tapauksessa, kannattaa lisätä Bryant Park jooga omaan to do -listaan. Jos kaipaat täydellistä rentoutumista, tämä paikka ei ehkä ole sinulle. Bryant Parkiin kuuluu liikenteen melu tottakai ja ohjaajan täytyy puhua mikrofooniin, mikä ei tuo rauhallista tunnelmaa sen enempää. Tapahtuma kuitenkin sopii hyvin kaikille, vaikka et olisi aiemmin harrastanut joogaamista. Tapahtuman aikana mattojen välissä kulkee muita ohjaajia, jotka auttavat sinua pääsemään oikeaan asentoon. Myös tässäkin tapahtumassa jooga matot tarjotaan kaikille osallistujille.

Huomenna alkaa jo viikonloppu, mikä tarkoittaa, että saa hetken levähtää kiireisen viikon jälkeen. Näen varmaan paljon ystäviä ja käyn varmasti testaamassa erilaisia liikuntamuotoja! 

See you! 

Savasana Sunday

@ Lululemon Meatpacking District

Mielestäni paras tapa aloittaa sunnuntai on mennä joogaamaan. En joogaa koskaan yksin kotona, vaan pidän enemmänkin joogaamisesta yhdessä muiden kanssa. Joogassa parasta on tunne, joka jää tunnin jälkeen. Lihakset tuntuvat paljon rennommilta ja vetreämmiltä. Mieli on rauhallinen, kun ei ole tarvinnut tuntiin miettiä mitä ympärillä tapahtuu, vaan on saanut kuunnella vain ja ainoastaan omaa kehoaan. Ensimmäinen jooga tuntini oli läheisellä kuntosalilla Jyväskylässä. En millään ymmärtänyt minkä takia ihmiset hengittävät tunnilla todella kovaan ääneen tai mitä hyötyä liikkeistä on. Ensimmäinen tuntini ei ollut elämys, vaan ajattelin etten joogaisi enää koskaan. Toisin kävi, sillä ihastuin Lesmills Bodybalance ryhmäliikunta tuntiin, joka on yhdistelmä joogaa, pilatesta ja tai chiita. Olen nyt käyny Bodybalancessa noin 4 vuotta, jonka jälkeen olen löytänyt suuren intohimon myös joogan harrastamiseen. 

En ole vielä ostanut kuntosalikorttia New Yorkissa. Mikä on suuri ihme, sillä olen kotona salihiiri. Olenkin täällä käyttänyt hyödyksi ilmaisia tutustumiskertoja kuntosaleille (ei yhtään onnistunutta salia) ja ilmaisia cross fit tunteja. 

Olimme yksi päivä ystäväni kanssa kiertelemässä kauppoja ja päätimme käydä Lululemonissa. Löysin kaupasta kuvissakin näkyvät housut. Kassalla myyjä kutsui minut mkaan joogaamaan heidän kanssaan seuraavana päivänä ja niinhän minä menin. 

Lululemonin jooga tunneille ei tarvitse omaa mattoa, vaan kauppa tarjoaa maton käyttöösi tunnin ajaksi. Aluksi luimme pienen pätkän mielenrauha kirjasta. Olisi ihana, kun Suomessakin otettaisiin käyttöön pienen kappaleen luku kirjasta, jonka on tarkoitus saada miettimään omaa elämää ja tavoitteita. Tämän jälkeen pääsimme itse treenin kimppuun. Jooga oli aika erilaista verrattuna Suomen tunteihin. Liikkeet käytiin todella nopeasti, eikä niissä kerinnyt nauttimaan venytyksistä ja asennoista. Kuitenkin vauhtiin tottui ja lopulta omalla tavallaan nautti nopeammasta tahdista. 

Ymmärsin myös, että minkä takia joogassa täytyy hengittää voimakkaaseen

ääneen. Sinun täytyy muistaa hengittää koko tunnin ajan ja jos kuulet naapurin hengityksen, tiedät, että olet itse keskeyttänyt omasi.

New Yorkissa kaikki asiat halutaan tehdä nopesti ja aikaa säästämällä. Ihmiset juoksevat metroasemilla tai kävelevät todella kova vauhtia eteenpäin, vaikkei heillä olisi kiire mihinkään. Kukaan ei jää odottamaan liikennevaloihin vaan aina on päästävä ohittamaan edellä kulkeva. Olen huomannut, että itsellenikin on ollut tavaksi kiiruhtaa joka paikkaan vaikka oikeasti en olisi menossa juuri minnekään. Mielestäni jooga on todella hyvä urheilumuoto, muuten niin kiireiseen New Yorkiin. 

Seuraavaksi kerron toisesta jooga kokemuksestani New Yorkissa. 

Jack's Wife Freda

50 Carmine Street

Kävimme yhdessä bloggaajien ja instagrammaajien suosikki ravintolassa nimeltä Jack's Wife Freda. Aluksi saavuimme heidän ravintolaan Lafaytte streetille. Lafayette street on Sohossa aivan keskiössä. Meille sanottiin, että jonotusaika on noin 40 minuuttia. Päätimme kokeilla onneamme ja mennä heidän toiseen Jack's Wife Freda ravintolaan, joka sijaitsi hieman hiljaisemmalla kadulla.

Carmine Streetillä sijaitsevassa ravintolassa oli myös 30 minuutin jono, mutta pääsimme yllättäen noin 3 minuutin jälkeen sisälle. Ei haitannut yhtään, sillä nälkä oli siinä vaiheessa jo kova. Katson aina ravintolaan mennessäni etukäteen ruokalistaa, sillä minulla on aina suuri vaikeus päättää minkä annoksen haluan. Haluan myös lukea netistä muiden arvosteluita ja kuvia annoksista ennen kuin itse menen kyseiseen ravintolaan. Olin siis päättänyt jo valmiiksi haluavani Green Shakshuka annoksen. Otin tämän lisäksi mukillisen heidän tuorepuristettua cantaloupe mehua. Ystäväni puolestaan otti lohi-avocado-leivän ja vesimeloni mehun. 

Mitä mieltä sitten olin ruuasta? 

Mielestäni oli aivan ihana päästä kerrankin ravintolaan, josta saa terveellistä ruokaa ja joka on jotain muuta kuin salaattia. New Yorkissa on välillä todella turhautunut olo, kun joka kulman takana on pizzeria tai leipomo. Pidin siis erityisesti heidän periaatteestaan luoda annoksia, joissa on käytetty tuoreita raaka-aineita. Paikka on saanut nimensä yhden omistajien, Deanin, isovanhemmista, Jackista ja Fredasta. Omistajat haluavat valmistaa ruokaa, joka muistuttaa Deanin isovanhempien kotiruokaa. Itse annos oli mielestäni pieni pettymys eikä suuri nälkäni lähtenyt mihinkään. Olen lukenut niin paljon hienoja arvosteluista kyseisestä ravintolasta, joten odotukset olivat todella korkealla. Olen myös nähnyt monen valitsevan juuri tämän annoksen, mutta mielestäni se ei ollut kummoinen. Kyseessä oli kaksi paistettua kananmunaa, jonka päällä oli persiljamuhennosta. Täytyy luultavammin antaa tälle paikalle vielä toinen mahdollisuus. Tämän paikan pitäisi olla maailmaa mullistava ainakin kaikkien arvosteluiden mukaan.

Rooftop at Hotel Standard

Le Bain @Hotel Standard

Perjantaina oli Mariannan viimeinen päivä New Yorkissa. Menimme sen kunniaksi käymään Le Bain nimisellä kattoterassilla. Ravintola sijaitsi Standard hotellin yläkerrassa aivan High Linen vieressä. (Huom! Sisäänkäynti 13th streetiltä) Baariin sisään tultaessa saavutaan allasbaariin, jossa järjestetään juhlia iltasin ja päivisin altaan reunalle voi mennä rentoutumaan. Allasbaarilta mennään portaat ylös niin päästän itse rooftopille. Rooftopilta oli aivan valtavan hienot näkymät Empire Statelle ja Midtowniin. Rooftopilla oli auringonotto tuoleja sekä loosseja, joissa sai nauttia viilentävistä drinkeistä. Näin kesäpäivänä New Yorkissa on noin 32 astetta lämmintä, minkä takia rooftopilla voi tulla todella kuuma jos ei pääse istumaan varjon alle. 

Le Bainissa sai ostaa Crepejä eli täytettyjä lettuja sekä erilaisia cocktaileja. Tämmöisellä säällä parit cocktailit ovat must! Ravintolan kotisivuilla huomautetaan, että ravintolaan tultaessa täytyy olla pukeutunut cocktail asuun. Tällä kertaa ainakin jokaisella oli shortsit jalassa ja jopa varvastossut. 

Tämä paikka on yksi hyvä esimerkki rooftopista, josta on lähes yhtä hyvät näköalat Manhattanille kuin Rockefelleristä tai Empire Statesta. Joten jos haluat matkustaa budjetilla, tule katsomaan näköaloja ennemmin ilmaisilta rooftopeilta siemaillen cocktaileja kuin menemällä oikeaan näköalatorniin, johon saat maksaa itsesi kipeäksi.